Kuhan mennään

Olemme nyt asuneet viikonlopun ihanassa rantamökissä Palolemin rannalla. Aamulla saa herätä luonnon ääniin, kun ovesta astuu ulos näkyy terassilta meri. Illalla voi ihailla auringonlaskua, päivällä voi keikkua mielin määrin aalloissa ja koko ajan kuulla meren ihanan pauhun.  Aamiainen kuuluu majoituksemme hintaan ja voitte arvata sitä riemua kun tajusin, että voin tilata aamiaiseksi lettuja, tuorepuristettua mehua ja kahvia (vaihtoehtoja olisi kyllä ollut, mutta hei, lettuja aamupalaksi!!!!). Oi autuutta kun näiden herkkujen ja netti Hesarin kanssa sai istua rauhassa ja vieressä se meri. Sitä miä oon kyllä miettiny, että voisko aamiaistunnelman saada useamminkin päivässä jos vaan söis aamiaisruokia (täytyy ehkä kokeilla) ja miten ikinä miä tuun taas tottumaan arkiaamuihin ku koko perheen pitää olla johonki tiettyyn kellon lyömään ulkona kotoa. Uuh ja puuh. Mutta takaisin asiaan! Aalloissa keikkumien ja meren ihailun lisäks  me ollaan käyty tutkimassa rapuja. Täällä ranna

Vietimme pitkän viikonlopun Mysoressa. Matkasimme sinne ja takaisin yöbussilla Canaconasta. Olimme lähteneet Mysoreen koska halusimme nähdä siellä olevan Mysoren palatsin, tuon köyhän miehen Taj Mahalin. Asuimme aivan palatsin vieressä ja saimmekin nauttia sen siluetista ja ympärille rakennetuista hienoista patsaista ja muistomerkeistä aina lähtiessämme ja saapuessamme hotellille. Kävimme myös yhtenä päivänä palatsin sisällä ihailemassa sen kauneutta ja sitähän riitti! Kaikki yksityiskohdat ovat viimeisen päälle mietittyjä, seinät ja katot kilpailevat kauneudellaan, paljon on upeita pilareita ja esimerkiksi hopeasta tehty ovi. Me kiersimme vain edustustilat, erillisellä lipulla olisi päässyt myös kuninkaallisen perheen museoituja asuinhuoneita katsomaan, mutta meille kävi täällä niin kuin monesti huippu upeiden nähtävyyksien luona käy, kauneuteen turtuu. Ei vain enää jaksa ihailla enempää kultaa ja kimallusta, se alkaa näyttää kaikki samalta, siispä suuntasim

Olimme ostaneet liput yöbussiin, joka lähtisi klo 20.30 lähikylästämme Canaconasta ja olisi perillä Mysoressa aamu yhdeksän aikaan. Suunnittelimme, että syömme illallisen bussiaseman tuntumassa jonka jälkeen hyppäämme bussiin, jossa voikin sitten ruveta yöunille ja herätä aamulla jostain Mysoren lähiseudulta juuri sopivasti, että ehtii hieman katsella maisemia. Olimme tilanneet taksin hotellillemme kuudeksi, mutta taksipa ei tullutkaan. No ei muuta kuin reput selkään ja tienvarteen riksaa nappaamaan ja matka kohti Canaconan bussiasemaa. Olin odottanut, että Canacona on melko iso kaupunki koska tiesimme, että siellä on apteekki ja pankkiautomaatti. Odotin myös, että bussiasema on jossain keskustan tuntumassa useiden ravintoloiden ympäröimänä. Arvaatte jo, ei ollut. No onneksi asemalta sai kuitenkin hyviä lasseja ja pirtelöitä joita me herkuteltiin leipomosta ostetuiden leivonnaisten ja sipsien kera. Olimme lähteneet liikenteeseen hyvissä ajoin, koska meille oli sanottu, että bussi

Yleensä kun meidän perhe lähtee reissuun luen useampia matkakirjoja ja blogipostauksia tulevasta matkakohteesta, mutta tänne lähtiessä ei näin todellakaan ollut asian laita . Intia ei ole koskaan ollut minun haavelistallani. Talven pahimpaan kaamosmasennusaikaan luin sattumalta yhden matkakertomuksen Intiasta jossa kerrottiin auringonottamisesta yhdessä lehmien kanssa, se tuntui marraskuisessa Suomessa aika hauskalta, mutta muuta ei kirjasta mieleen jäänyt. Kun sitten loppu vuonna päätimmekin melko yllättäen lähteä tänne (koska täällä on kätevä aikaero) luin aivan muutaman suomalaisen postauksen Goalta. Laura Santanen, kuka kirjoittaa  Urbaani viidakkoseikkailijatar - blogia  kertoi  junamatkastaan Keralaan  ja siitä innostuneena ajattelin, että tuo mekin tehdään! Muutenkin ajattelin, että täällä me sitten suhaillaan junalla kaikkialle minne mieli halajaa, no ei suhailla. Kävimme useita viikkoja sitten ostamassa junaliput Mumbaihin ensi kuun 17:lle päivälle (eli n.2kk enne

Olemme nyt olleet viikon verran Palolemin suloisessa rantakylässä. Ensimmäistä kertaa matkamme aikana asumme niin sanotussa servised apartmentissa, joka on siis kuin vuokrakoti, jossa käy siivooja. Teemme täällä itse aamupalat ja lounaat ja arvatkaapa mitä? Minä kaikkien kotitöiden vihaaja olen nauttinut kokkaamisesta! Näin sitä kaikenlaista voi sattua. Toki puitteet kotiin nähden on toiset. Pihalla on uima-allas ja omenapuun sijasta siellä kasvaa mangoja ja jack- hedelmiä. Taivaalla lentää suuria haukkoja ja pienempiä eksoottisia lintuja ja onpa apinastakin nähty vilahdus. Olemme käyneet kävelyillä pikkurannoilla ja kallioilla. Lapset ovat tutkineet kotiloita ja kokeneet suurten valloittajien riemua kiipeillessään kallioilla. On ollut hauska huomata kuinka kuumuus ei väsytä tippaakaan noilla poluilla, kun taas tienvieressä vanhempien kädessä kulkiessa on kävely aina liian rankkaa, ihan kauheeta ja jalat on aina kipeinä! Maisemat noilla rannoilla ovat huikeita! On mustia