Ile aux Aigrettes ja maailman suloisimmat kilpikonnat

Pyrimme matkoillamme huomioimaan erilaisia kestävän matkailun teemoja. Kestävä matkailu on sinänsä niin monimutkainen asia, että en aina tiedä onko sellaista olemassakaan, mutta oma ajatukseni on ollut, että pyrin ainakin välttämään kaikkein pahimpia sudenkuoppia. Yksi asia minkä pyrimme aina selvittämään on, että emme vieraile kohteissa missä eläimiä kohdellaan huonosti.

Täällä Mauritiuksella olemmekin jättäneet käymättä maan suurissa (ja sinänsä varmasti hienoissa) eläinpuistoissa juuri sen takia, että olemme lukeneet kuinka näissä puistoissa voivat lapset ratsastaa kilpikonnilla ja hoitaa eläinpuistoissa syntyneitä pentuja. Taisipa jossain onnistua leopardin taluttaminenkin. Hankalaa täällä on ollut se, että mekin olemme vahingossa tukeneet paikkoja missä esimerkiksi kilpikonnia pidetään lajityypillisesti hyvin puutteellisissa oloissa mennessämme katsomaan jotain aivan muuta (Chamarelin hiekat ja Pamplemoussesin kasvitieteellinen puutarha). Onneksi kuitenkin on olemassa myös paikkoja missä noita ihania luontokappaleita voi käydä ihailemassa ilman huonon omantunnon häivääkään ja se löytyy aivan Blue Bayn vierestä, Ile aux Aigrettesin saarelta!

Ile aux Aigrettes on suojeltu saari ja sinne järjestää retkiä luonnonsuojelu järjestö Mauritian wildlife foundation. Lipuista saadut tulot käytetään saaren entisöimiseksi. Meidän perheeltä liput maksoivat 30 €. Järjestön tarkoituksena on levittää tietoa ja entisöidä Aigrettesin saaren luonto sellaiseksi miltä Mauritius näytti ennen kuin ihminen saarelle saapui. Saarella esitellään kaikki eläinlajit, jotka ovat kuolleet sukupuuttoon ja yritetään pelastaa useita uhanalaisia kasveja ja eläimiä. Kierros saarella tehdään aina oppaan seurassa ja siellä kuljetaan polkuja pitkin, jotta luonto häiriintyy mahdollisimman vähän.

Meillä kävi loistava tuuri ja olimme ainoat englanninkieliselle kierrokselle osallistuvat ja niinpä oppaamme ehti vastata meidän jokaiseen kysymykseen ja tahtimme oli hyvin verkkainen. Saimme nähdä ebenpuumetsän, jota Mauritius on ilmeisesti ollut täynnä ennen kuin saari raivattiin sokeriruokopelloiksi ja ebenpuut kaadettiin huonekaluteollisuuden käyttöön. Saimme nähdä uhanalaisia liskoja (Bojers skink), jotka ovat rauhoitetuissa olosuhteissa raukat kesyyntyneet niin, että antoivat meidän katsella heitä aivan vierestä.

Tapasimme orpoja hedelmälepakoita, jotka on tuotu saarelle, koska he eivät luonnossa selviäisi ilman emoja. Tutustuimme useaan uhanalaiseen lintulajiin, jotka myös näimme. Hauskin näistä oli pieni Mauritiuksenkutoja (Mauritian fody), jonka uros vaihtaa väriä punaiseksi hurmatakseen itselleen puolison.

Sitten tapasimme useita hurmaavia, sydämen varastavia kilpikonnia. Kilpikonnaton tuotu saarelle Seychelleiltä, koska Mauritiuksen kilpikonna on kuollut sukupuuttoon. Konnia kuitenkin tarvitaan pitämään yllä saaren ekosysteemiä, ne kun syövät erilaisia puiden hedelmiä ja sitten levittävät niiden siemeniä kakassaan ympäri saarta. 

Kilpikonnat kulkevat vapaana saarella ja heille on tehty sinne keinotekoisia hiekkakuoppa joihin he voivat laskea munansa. Kilpikonnat lisääntyvätkin saarella onnistuneesti ja niiden poikasia hoidetaan n. 5- vuotiaiksi vauvalassa, jonka jälkeen ne vapautetaan Suurelle saarelle, joka sijaitsee pohjoisessa, koska Aigrettesille ei enempää konnia mahdu. Nuorimmat konnat jotka tapasimme olivat 3 viikkoisia. En voi sanoa muuta kuin, voi apua kuinka suloisia ne olivat.

Kuitenkin vielä suuremmin sydämeni varasti tapaamamme n. 100 vuotias uroskonna. Hän oli ottamassa aurinkoa polun varrella ja tullessamme hänen luokseen hän katseli meitä rauhallisen oloisena. Opas kertoi joidenkin konnien pelkäävän ihmisiä ja silloin he laittavat päänsä kilven sisään. Opas kertoi, että voimme silittää kilpikonna jos haluamme ja kertoi niiden jopa nauttivan siitä. Kilpikonnan kilvessä kulkee hermoja joiden siveleminen ilmeisesti tuntuu konnasta hyvältä.

Tämä herra piti päänsä reippaasti ulkona ja venyttikin sitä meidän häntä silitellessä. Ikinä, ikinä en ollut kuvitellut, että voisin päästä näin läheisiin tunnelmiin näiden upeiden luontokappaleiden kanssa ja vielä ilman huonoa omaatuntoa. Olisin voinut jäädä istumaan siihen konnan viereen auringonlämpöön ja olla vain onnellinen.

Suosittelen lämpimästi kaikille Mauritiuksen kävijöille vierailua Ile Aux Aigrettesissa. Saarella on pieni matkamuistomyymälä minne kannattaakin tuliaisostokset keskittää, niin voi myös näin tukea Mauritian wildlife Foundationin upeaa työtä.