Oivalluksia talven ihmemaassa






Muistan kun kuopuksemme syntyi ja olin aivan paniikissa siitä, että tähän loppui matkat, tähän loppui seikkailu. Ainakin kaikki kiva ja jännittävä saa jäädä tauolle älyttömän pitkäksi ajaksi. Tuon paniikin siivittämänä järkkäsin meidän perheen aivan älyttönälle reppureissulle Malesiaan (älyttömälle siksi, että 3:sta viikosta reissattiin valtaosa eri kaupunkien välejä busseilla), mutta sainpahan todistettua itselleni, että elämää on vielä kahdenkin lapsen kanssa.

Nyt useamman vuoden kahden lapsen äitinä olon jälkeen olen saanut oppia, että lasten kanssa voi seikkailla ja sen lisäksi lasten kanssa matkailu voi olla itseasiassa paljon hauskempaa kuin ilman heitä. Tällä hetkellä olemme Rukan kauniissa lumimaisemissa. Olin ennen reissua ajatellut, että vietän viikon rinteissä. Lapsemme kuitenkin halusivat mieluummin hiihtää kuin laskea, eikä rinteet enää tuntuneetkaan houkuttelevalta kun minun olisi pitänyt mennä sinne yksin. Niinpä olemme nyt sivakoineet ympäri Rukan loistavia latuja. 







En ole koskaan ollut mikään hiihtäjätyyppi, mutta nyt kun on hyvät (vuokra) sukset alla ja 5- vuotias määrää tahdin, huomaan, että hiihtäminenhän on ihanaa. Ei ole kylmä. Saa nauttia kauniista luonnosta ja olo on hiihtoreissun jälkeen kuin oikein hyvän joogatunnin jälkeen. Laduilta olen taas löytänyt kadoksissa olleen ilon. 


Korona vuosi etätöineen, ystäviä ja perhettä kaivaten on tuntunut mössöltä. Saman puurtamisesta, harmaalta ja tympeältä. En ole kyennyt haaveilemaan enkä myöskään olemaan läsnä. Nyt täällä hankien keskellä, latuja sivakoidessa on taas löytynyt unelmat. On ollut ihanaa olla oman lähiperheen kesken. Olen ollut läsnä. Olen Pitkästä aikaa ollut aidosti onnellinen. 





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Aika jatkaa matkaa, Candolim, Goa

Kuva
Olemme tulleet siihen hetkeen, että on aika jatkaa matkaa. Huomenna lähdemme junalla kohti Mumbaita, josta sitten matka jatkuu maanantaina lentäen Mauritiukselle. Huomenna siis sanomme heipat Candolimille ja samalla koko Goalle. Täällä olemme olleet n. 4 viikkoa reissustamme ja tästä kaupungista on tullut vähän kuin kotimme Goalla. Olemme nähneet loppusesongin vilinän ja nyt jo kovasti autioituneet kadut. Meille on muodostunut selkeä rutiini päivään, löytynyt lempi ravintolat, ruokakauppa ja hedelmämyyjät. Junamme lähtee huomenna klo 13 aikoihin Thivimin asemalta, jonne täältä on ensin n.45 minuutin taksi matka. Junan pitäisi olla perillä Mumbaissa yhden aikaan yöllä ja asemalta vielä hotellillemme on n. 1/2 tunnin matka. Näin jos kaikki sujuu niin kuin pitää. Rankka reissu siis tiedossa. Hotellimme sijaintia Mumbaissa arpoessamme, mietimme otammeko sen läheltä juna-asemaa vai lentokenttää,  lentokenttä voitti. Lentomme lähtee hieman kuuden jälkeen aamulla, joten silloin
Lue lisää

Ile aux Aigrettes ja maailman suloisimmat kilpikonnat

Kuva
Pyrimme matkoillamme huomioimaan erilaisia kestävän matkailun teemoja. Kestävä matkailu on sinänsä niin monimutkainen asia, että en aina tiedä onko sellaista olemassakaan, mutta oma ajatukseni on ollut, että pyrin ainakin välttämään kaikkein pahimpia sudenkuoppia. Yksi asia minkä pyrimme aina selvittämään on, että emme vieraile kohteissa missä eläimiä kohdellaan huonosti. Täällä Mauritiuksella olemmekin jättäneet käymättä maan suurissa (ja sinänsä varmasti hienoissa) eläinpuistoissa juuri sen takia, että olemme lukeneet kuinka näissä puistoissa voivat lapset ratsastaa kilpikonnilla ja hoitaa eläinpuistoissa syntyneitä pentuja. Taisipa jossain onnistua leopardin taluttaminenkin. Hankalaa täällä on ollut se, että mekin olemme vahingossa tukeneet paikkoja missä esimerkiksi kilpikonnia pidetään lajityypillisesti hyvin puutteellisissa oloissa mennessämme katsomaan jotain aivan muuta (Chamarelin hiekat ja Pamplemoussesin kasvitieteellinen puutarha). Onneksi kuitenkin on olemassa myös paikkoj
Lue lisää

Le Morne vuorta valloittamassa, Mauritius

Kuva
Osa I Sateiden vihdoin tauottua lähdimme suurin odotuksin valloittamaan jylhää Le Morne vuorta. Le Mornen huipulta pitäisi kirkkaana päivänä nähdä yksi Mauritiuksen ihmeistä, vedenalainen vesiputous. Todellisuudessa kyse on optisesta harhasta, mutta näkemäni kuvat tuosta putouksesta ovat olleet niin hienoja, että suurin odotuksin lähdimme silmiämme huijaamaan.  Reitti on hyvin yksinkertainen, eikä eksymismahdollisuutta ole. Reitin alku on helppokulkuista ikään kuin pientä metsätietä. Metsä on todella vehreää ja kaunista ja aina sieltä täältä avautuvat huikeat maisemat merelle päin.  South West-näköalapaikan jälkeen meno muuttuu. Tässä kohdassa onkin kyltti, joka muun muassa sanoo, että vain kokeneet kiipeilijät saavat jatkaa matkaa ja että lapset eivät saa enää pidemmälle mennä. Olin kuitenkin lukenut ihmisten kokemuksia reitiltä ja joku oli kertonut, että huipulle voi myös lasten kanssa mennä, joten päätimme lähteä katsomaan ja arvioimaan tilannetta itse.  Reit
Lue lisää